Etsiessäni kirjallisuuslähteitä diplomityöhöni olen kahlannut läpi melko paljon sähköisiä aineistohakuja. Hyvästä lähteestä tarkistan taas heidän käyttämänsä lähteet ja niin edelleen. Kirjallisuusluettelossa mainitut tiedot viittaavat melko yksiselitteisesti juuri tiettyyn artikkeliin, mutta välillä artikkelin löytyminen on silti kiven alla.
Hienoa olisi, jos voisi vain klikata kirjallisuusluettelosta riviä, jolloin kone hakisi artikkelin automaattisesti. Eikä pelkkää viitetietoa, vaan kokotekstiartikkelin tietenkin. Tämän toteuttaminen ei olisi teknisesti mitenkään ylivoimaista. Pitäisi ensin saada vain paljon parempi hakumoottori vain esimerkiksi Nelli-portaaliin, sitten Googlen “Kokeilen onneani” -tyylisellä toiminnolla ensimmäiseen löytyneeseen artikkeliin. Kirjoittajan, artikkelin nimen sekä journaalin nimen ja numeron perusteella pitäisi pomminvarmasti löytyä aina oikea, jos on löytyäkseen.
Tälle päivälle oli tavoitteena saada diplomityön kokonaissivumäärä yli kahdenkymmenen. Nyt mennään vasta neljässätoista. Kuusi sivua päivässä on melko paljon, kenties. Apuun on siis kutsuttava muutama iso kuva.
Diplomityöhön tuskin kaivataan fiiliskuvia kesäisestä koivumetsästä, joten kuvien on oltava esimerkiksi aiheeseen liittyviä kaavioita. En tiedä, saisiko kuvia lainata työhönsä jostakin sellaisenaan. Laiskana en jaksa edes ottaa selvää, vaan piirrän kaikki kaaviot itse.
Tässä insinööri haistaa heti ylimääräisen säätämisen mahdollisuuden: kaaviot on tietenkin piirrettävä jollakin avoimen lähdekoodin ohjelmalla. Olen käyttänyt ohjelmistojen arkkitehtuurin mallintamisessa ArgoUML- ja Dia-ohjelmia, mutta olisi kenties aika opetella jonkin vapaamuotoisemman vektoripiirto-ohjelman käyttöä.
Inkscape on tullut monessa yhteydessä esiin hyvänä avoimen lähdekoodin vektoripiirto-ohjelmana. Ensituntuma onkin hyvä. Pari laatikkoa ja ne yhdistävä viiva syntyvät vaivattomasti. Nuolenkärkien lisäämistä varten tarvitsee tosin jo luntata tekeillä olevasta Inkscape-kirjasta.
Suorien viivojen piirtäminen on taas kerran yllättävän hankalaa. Photoshopissakin muistan taistelleeni aluksi vain tavallisten suorien mustien viivojen kanssa. Erinäisten säätämisten ja ohjekirjan tavaamisten jälkeen sain aikaiseksi seuraavaa:
Tämän olisi tarkoitus olla suora kopio kuvasta Jesse Garrett’n artikkelista Ajax: A New Approach to Web Applications. Tosin tämäkin vielä keskeneräinen, jääköön loput hieromisen ensi viikolle. Diplomityön edistyminen surkastui aloitettuihin sanastoon ja lyhenneselityksiin, muutamaan tekstikappaleeseen, pariin käsin lisättyyn sivunvaihtoon sekä tähän vajavaiseen kopiokuvaan. Noo… toinen kuva syntynee jo helpommin. Lähteitäkin löytyi lisää, tosin työhön asti päätyi toistaiseksi vain pari. Alla kuitenkin diplomityöni nykytila.
Diplomityön aloittamisessa minulle oli hankalinta aiheen valinta. Jotenkin työtehtävistäni ei vain tuntunut lohkeavan luonnollista diplomityön kokoista projektia. Palloteltuani aiheen kanssa jopa pari vuotta päädyin lopulta yhdistämään hypeä ja maalaisjärkeä: analysoin uusien asynkronisten skriptaustekniikoiden järkevää käyttöä klassisissa sivupohjaisissa web-sovelluksissa.
Ennen kuin aloitin diplomityöni kirjoittamisen, selasin läpi joitakin osastoni diplomityöoppaita. Sen jälkeen vilkaisin satunnaisotoksella muutamaa diplomityötä hieman tarkemmin. Yhdistelin niistä jonkinlaisen rungon oman työni pohjaksi. Tällä parin sivun tuotoksella lähestyin professoria. Hän antoi joitakin käytännön neuvoja:
- Diplomityö koostuu kahdesta suunnilleen yhtä suuresta osasta: suhteellisen puolueettomasta teoriaosuudesta sekä hieman puolueellisemmasta oman toteutuksen osuudesta.
- Teoriaosuudessa selvitetään mahdollisimman puolueettomasti ratkaisuun liittyvät teknologiat sekä tutkitaan sitä, miten muut ovat tutkimusongelman ratkaisseet.
- Omassa osuudessa saa olla puolueellinen, ja esittää oman ratkaisunsa tutkimusongelmaan.
- Työstä tulisi käydä selvästi ilmi se, mikä on teoriaosuutta ja mikä omaa osuutta.
- Kokonaispituus on noin 70-100 sivua, esimerkiksi 80 sivua on varsin sopiva mitta.
- Työn tulisi olla luettava kokonaisuus, ei lähdeteos.
- Ennen lopullista yhteenvetoa yleensä esitetään myös oman työn tulosten analysointi.
- Ei kannata rynnätä suin päin ohjelmoimaan, vaan ensin kannattaa kirjoittaa teoriaosuus.
Insinöörimieleni pitää tarkoista luvuista: tähtään täsmälleen 80 sivun mittaiseen diplomityöhön. Jaan teoriaosuuden ja oman osuuteni tasan puoliksi. Oletan että sivumäärään ei varmaankaan lasketa kansilehtiä, alkusanoja ja sen sellaisia. Karkeat väliotsikot hahmoteltuani totesin, että sisällysluettelo on siistimpi jos siinä on mukana vain kahden tason otsikoita. Pyrin lisäksi siihen, että sisällysluettelo mahtuu yhdelle sivulle.
Täten määritin työlleni seuraavan rakenteen:
- Kansilehti (1 sivu)
- Tiivistelmät (2 sivua, tiivistelmät englanniksi ja suomeksi)
- Alkusanat (1 sivu)
- Lyhenneluettelo (1 sivu)
- Sanasto (2 sivua)
- Sisällysluettelo (1 sivu)
- Johdanto (3 sivua)
- Tausta (20 sivua)
- Muiden ratkaisut (17 sivua)
- Oman työn osuus (30 sivua)
- Tulosten pohdinta (7 sivua)
- Yhteenveto (3 sivua)
- Lähdeluettelo (3 sivua)
- Viitteet (4 sivua)
Yhteensä 95 A4:sta, joista itse työn osuus on 80 sivua. Toki esimerkiksi viitteitä voi tulla enemmänkin.
Epätieteellistä? Varmasti, mutta minulle erittäin hyödyllistä. Ohessa on luonnos diplomityöni alaotsikoiksi ja ongelmankuvaukseksi (PDF-tiedosto). Toimikoon tämä blogini samalla myös ylimääräisenä diplomityöni varmuuskopiona.
Ps. Edullinen tulostuspaperi painaa 80 grammaa per neliömetri. A0-koon paperi on määritelty melko tarkkaan yhden neliömetrin kokoiseksi, joten A4 :n pinta-ala on 1/16 neliömetriä. 95 * 1/16 * 80 grammaa = 475 grammaa. Melkein puoli kiloa, melkoinen jötkäle. Kaksipuoleisena tulostettuna luonnollisesti puolet tuosta.