Pojallekin hieman tietoteknisiä sotatarinoita.
“Silloin kun minä olin lapsi, niin peliautomaateissakin oli vain komentorivipohjainen Linux. Pelkällä kosketusnäytöllä!”
Author Archive for Samuli KPage 2 of 4
Mikä ihmeen “xlr”?
Ei meillä mitään tämmöistä… kenties web-haku osaisi kertoa jotakin.
No niinhän se olikin, toteaa Microsoft! Microsoftin oma poika, eikä sitä muistanut, D’oh! Microsoft Works Spreadsheet… Ja toimii mainiosti, sen kun avaa suoraan Microsoft Exceliin, joka löytyi kuin löytyikin koneeltani jo valmiiksi!
Todella miellyttävä yllätys kaivaa kesätakit talven jäljiltä ullakolta ja löytää rintataskusta 50 euron seteli!
Kävisipä minulle joskus niin.
Yksi suurimpia argumentteja kesäaikaan siirtymisen puolesta William Willetin pamfletissa “The waste of daylight” (1907) oli suuret säästöt valaistuskustannuksissa. Sisätiloissa tehottomat hehkulamput lämmittävät, ja hyvällä termostaatilla varustettu huoneisto osaa teoriassa kompensoida tämän alentamalla lämmitystehoa. Ulkona taas useat nykyään valot palavat joka tapauksessa “koko ajan”. Ei kaupunki kovin pimeäksi pätkähdä jonakin maagisena päivän loppumishetkenä, jota sitten voitaisiin tällä kellojen siirtelyllä myös siirtää.
Ainakin Wikipedian mukaan Willet oli myös innokas golffari, ja häntä harmitti golfkierroksen päättyminen aikaisin. Olisikohan jäänyt pamfletti kirjoittamatta ja energiantuhlaus huolettamatta, jos kentällä olisi ollut tehokkaat ympärivuorokautiset ulkovalot? Benjamin Franklin leikitteli samankaltaisella ajatuksella satiirissaan “Daylight saving” (1784). Hän tosin ei ehdottanut kellojen siirtelyä, vaan sitä, että herättäisiin päivän askareisiin aikaisemmin. Benjamin olikin käytännön nero.
Kellojen siirtelystä on kuitenkin hyötyjen lisäksi myös haittoja. Voisikohan riidan laittaa puoliksi, siirtää kelloja puoli tuntia takaisinpäin ja jättää siihen?
Otto Frederick Rohwedderin on raportoitu keksineen leivänviipalointikone vuonna 1912. Suomessa valtion perinteisesti pitkä ja kapea leipä on nyttemmin keksitty myös viipaloida. TEKin työmarkkinatutkimus 2006 kertoo, että kyselyyn vastanneista määräaikaisten työntekijöiden osuus oli teollisuudessa 2,6 % ja valtion palveluksessa olevilla 37,6 %!
Maallikkona tulkitsen tuon niin, että koska valtion hommista ihmisiä ei kehdata laittaa yhtä kevein perustein pihalle kuin teollisuudessa, vaikka aihetta koettaisiinkin olevan, niin työsuhteita ei sitten uskalleta vakinaistaa. Omat havaintoni kuntasektorilla työskennellessäni tukevat tätä käsitystä.
Näyttäisi siis siltä, että irtisanomisen vaikeuttaminen johtaa myös noihin pelättyihin pätkätöihin. Voi olla, että työntekijällä on suullinen sopimus työn jatkumisesta, mutta se ei paljon joulupöydässä naurata, jos vuodenvaihteessa katkolla olevaan työhön ei ole vielä ehditty tehdä jatkopapereita. Myöskään pankinjohtajaa ei kauheasti kiinnosta asuntolainaneuvotteluissa tällaiset vakuuttelut, määräaikainen on määräaikainen.
Mikä sitten avuksi? No en minä tiedä, herranen aika… suo siellä, vetelä täällä. Teollisuuden irtisanomisia nyt kuitenkin repostellaan mediassa aika tavalla, kun taas valtio pääsee viipaloimaan oman leipänsä hieman pienemmän hälyn vallitessa.
TinyMCE ja FCKEditor ovat kumpikin Javascript-pohjaisia visuaalisia HTML-muokkaustyökaluja. WordPress, jolla pidän tätä blogiani, käyttää TinyMCE:tä. Moodle, jonka parissa työskentelen, käyttää kolmatta vaihtoehtoa, htmlAreaa. Sitä ei kuitenkaan enää kehitetä, joten vaihtoehtoa kaivataan. Olen pallotellut jo pitkään noiden kahden otsikossa mainitun editorin välillä. Tänään päätin, että en pallottele enää, valinta on tehtävä. Ongelmana on se, että nämä tuntuvat kaikin puolin tasavahvoilta.
Päätinkin turvautua tasapuolisimpaan valintamenetelmään, jonka tiedemaailma on keksinyt: GoogleFight! Tulos alla.
Amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan loppuottelu, SuperBowl, pelattiin viime yönä. En tiedä kuka voitti, eikä kiinnostakaan kun en lajia seuraa, mutta ottelun yhteydessä esitettyjen mainosten paremmuudesta äänestetään YouTubessa.
Aivan herkkuhelmeä en tämän vuoden mainoksista vielä bongannut. IFILM-palvelusta löytyy kaikki SuperBowl-mainokset ainakin vuodesta 2002 eteenpäin.
Joskus 90-luvun puolella tuhlasimme kahvia ja työaikaa AdCritic.com-palvelun parissa. Siellä tähän SuperBowlin mainosilmiöönkin tutustuin. Tuo oli sitä wazaaaaaaa-aikaa. Palvelu oli vuosia muussa käytössä, nyt sieltä voi taas bongailla hassuja mainoksia. SuperBowl-mainoksia löytyi tosin vain tältä ja viime vuodelta. Etsin noita wazaaaaa-mainoksia ja Bud Lightin mainossarjaa, jossa erilaisten keksintöjen avulla vapautettiin miehiä arkisten velvoitteiden parista Bud Lightin äärelle. Tällainen oli mm. ullakon siivoamiseen tarkoitettu kone, joka toimi lumilinkoperiaatteella: pffffff…wup ja kattoikkunasta parin talon päähän nurmikolle roina pois, kissakin taisi mennä mukana, selvisi naarmuitta kuitenkin.
Päivitys: Tuo ullakonsiivouslinkomainos löytyi: The Attic Launcher.
Anttilan alennuslaarista löytyi tv-sarja Raid DVD:llä hintaan 9,95 €. Mielestäni kohtuullinen hinta 12:sta yli 40 minuutin jaksosta. Pienten lasten vanhempina ei iltaan tahdo jäädä kokonaisen elokuvan mittaista vapaata aukkoa puuronkeiton ja petiin kömpimisen väliin. Lasten iltarutiinien säännöllisyyden vaalimisesta huolimatta jää usein “suorana” seurattuna sarjoista jakso pari väliin sieltä täältä. Tv-sarjojen DVD-julkaisut ovat siis löytäneet tiensä meidän tupaamme.
Raid on yksi parhaita suomalaisia sarjoja. Karheita karikatyyrejä ja kaurismäkeläistä dialogia. Suosittelen!
- Onks jotain missä ei oo lihaa?
- Kettutyttöspesiaali
- Sellanen… ja appelsiinimehu.
- Ei ole kuin vadelmaa.
- Se on parempaa!
[...grilliruuan valmistamista, viipyileviä kasvojen lähikuvia ja pianomusiikkia, camp-henkisesti jopa...]
- Mitä mausteita?
- Kaikki paitsi sinappi ja ketsuppi.
Jyrki Lehtola kirjoitti Aamulehden sunnuntaikolumnissa blogien mediavallankumouksesta. Lehtola kävi katsomassa blogilista.fi:stä, mistä blogeissa keskustellaan. Hän vihjaa, että blogi-ilmiössä ei voi olla kyse mediavallankumouksesta, koska blogeissa käsitellään “kutomista, virkkaamista, ompelua, omaa seksielämää, omaa tyhjää elämää ja sitä, kuinka blogit ovat mediavallankumous”.
Jyrki edustanee niin sanottua painettua mediaa. Kävin supermarketin lehtihyllyllä katsomassa, mitä aiheita painetussa mediassa käsitellään. Nähdäkseni housuttomien vesilintujen edesottamuksia, entisten mäkihyppääjien sekä nykyisten pääministerien naissuhteita ja -suhteettomuuksia, teinityttöjen krapulanparannusvinkkejä sekä rovaniemeläisten rokkitähtien naamarinkäyttöä.
Jyrki saattaa muistaa mediaopin tunneilta että “väline on viesti” ja on kenties kääntänyt tuon tarkoittamaan myös sitä, että “viesti on väline”. Homma ei kuitenkaan mene niin, eli pelkästään sisältöä, varsinkaan vain suosituinta sellaista, analysoimalla ei päästä viestintävälineen ytimeen.
Jos blogien taustalla olisi jokin yhtenäinen organisaatio, jolla olisi jokin yhtenäinen tavoite, niin tuo tavoite ei olisi mediavallankumous. Se olisi mediavallantasaus.
Ps. – Mitä eroa on Jyrki Lehtolalla ja Mattiesko Hytösellä? – Mattieskolla on isommat lihakset, sekä henkiset että fyysiset.