Yksi suurimpia argumentteja kesäaikaan siirtymisen puolesta William Willetin pamfletissa “The waste of daylight” (1907) oli suuret säästöt valaistuskustannuksissa. Sisätiloissa tehottomat hehkulamput lämmittävät, ja hyvällä termostaatilla varustettu huoneisto osaa teoriassa kompensoida tämän alentamalla lämmitystehoa. Ulkona taas useat nykyään valot palavat joka tapauksessa “koko ajan”. Ei kaupunki kovin pimeäksi pätkähdä jonakin maagisena päivän loppumishetkenä, jota sitten voitaisiin tällä kellojen siirtelyllä myös siirtää.
Ainakin Wikipedian mukaan Willet oli myös innokas golffari, ja häntä harmitti golfkierroksen päättyminen aikaisin. Olisikohan jäänyt pamfletti kirjoittamatta ja energiantuhlaus huolettamatta, jos kentällä olisi ollut tehokkaat ympärivuorokautiset ulkovalot? Benjamin Franklin leikitteli samankaltaisella ajatuksella satiirissaan “Daylight saving” (1784). Hän tosin ei ehdottanut kellojen siirtelyä, vaan sitä, että herättäisiin päivän askareisiin aikaisemmin. Benjamin olikin käytännön nero.
Kellojen siirtelystä on kuitenkin hyötyjen lisäksi myös haittoja. Voisikohan riidan laittaa puoliksi, siirtää kelloja puoli tuntia takaisinpäin ja jättää siihen?
Otto Frederick Rohwedderin on raportoitu keksineen leivänviipalointikone vuonna 1912. Suomessa valtion perinteisesti pitkä ja kapea leipä on nyttemmin keksitty myös viipaloida. TEKin työmarkkinatutkimus 2006 kertoo, että kyselyyn vastanneista määräaikaisten työntekijöiden osuus oli teollisuudessa 2,6 % ja valtion palveluksessa olevilla 37,6 %!
Maallikkona tulkitsen tuon niin, että koska valtion hommista ihmisiä ei kehdata laittaa yhtä kevein perustein pihalle kuin teollisuudessa, vaikka aihetta koettaisiinkin olevan, niin työsuhteita ei sitten uskalleta vakinaistaa. Omat havaintoni kuntasektorilla työskennellessäni tukevat tätä käsitystä.
Näyttäisi siis siltä, että irtisanomisen vaikeuttaminen johtaa myös noihin pelättyihin pätkätöihin. Voi olla, että työntekijällä on suullinen sopimus työn jatkumisesta, mutta se ei paljon joulupöydässä naurata, jos vuodenvaihteessa katkolla olevaan työhön ei ole vielä ehditty tehdä jatkopapereita. Myöskään pankinjohtajaa ei kauheasti kiinnosta asuntolainaneuvotteluissa tällaiset vakuuttelut, määräaikainen on määräaikainen.
Mikä sitten avuksi? No en minä tiedä, herranen aika… suo siellä, vetelä täällä. Teollisuuden irtisanomisia nyt kuitenkin repostellaan mediassa aika tavalla, kun taas valtio pääsee viipaloimaan oman leipänsä hieman pienemmän hälyn vallitessa.