Monthly Archive for July, 2006

Avoimen lähdekoodin viivanpiirtelyä

Published
by
Samuli K
on July 28, 2006
in diplomityö and säätö
. 0 Comments

Tälle päivälle oli tavoitteena saada diplomityön kokonaissivumäärä yli kahdenkymmenen. Nyt mennään vasta neljässätoista. Kuusi sivua päivässä on melko paljon, kenties. Apuun on siis kutsuttava muutama iso kuva.

Diplomityöhön tuskin kaivataan fiiliskuvia kesäisestä koivumetsästä, joten kuvien on oltava esimerkiksi aiheeseen liittyviä kaavioita. En tiedä, saisiko kuvia lainata työhönsä jostakin sellaisenaan. Laiskana en jaksa edes ottaa selvää, vaan piirrän kaikki kaaviot itse.

Tässä insinööri haistaa heti ylimääräisen säätämisen mahdollisuuden: kaaviot on tietenkin piirrettävä jollakin avoimen lähdekoodin ohjelmalla. Olen käyttänyt ohjelmistojen arkkitehtuurin mallintamisessa ArgoUML- ja Dia-ohjelmia, mutta olisi kenties aika opetella jonkin vapaamuotoisemman vektoripiirto-ohjelman käyttöä.

Inkscape on tullut monessa yhteydessä esiin hyvänä avoimen lähdekoodin vektoripiirto-ohjelmana. Ensituntuma onkin hyvä. Pari laatikkoa ja ne yhdistävä viiva syntyvät vaivattomasti. Nuolenkärkien lisäämistä varten tarvitsee tosin jo luntata tekeillä olevasta Inkscape-kirjasta.

Suorien viivojen piirtäminen on taas kerran yllättävän hankalaa. Photoshopissakin muistan taistelleeni aluksi vain tavallisten suorien mustien viivojen kanssa. Erinäisten säätämisten ja ohjekirjan tavaamisten jälkeen sain aikaiseksi seuraavaa:

Classic Web Application Model

Tämän olisi tarkoitus olla suora kopio kuvasta Jesse Garrett’n artikkelista Ajax: A New Approach to Web Applications. Tosin tämäkin vielä keskeneräinen, jääköön loput hieromisen ensi viikolle. Diplomityön edistyminen surkastui aloitettuihin sanastoon ja lyhenneselityksiin, muutamaan tekstikappaleeseen, pariin käsin lisättyyn sivunvaihtoon sekä tähän vajavaiseen kopiokuvaan. Noo… toinen kuva syntynee jo helpommin. Lähteitäkin löytyi lisää, tosin työhön asti päätyi toistaiseksi vain pari. Alla kuitenkin diplomityöni nykytila.

Web 1.0: Vannevar Bush vuonna 1945

Published
by
Samuli K
on July 26, 2006
in sekalainen
. 0 Comments

Monet webin ja hypermedian historiaa käsittelevät artikkelit muistavat mainita, että Vannevar Bush kehitti hypertekstin idean vuonna 1945 Atlantic Monthlyssä ilmestyneessä artikkelissaan “As we may think“. Olen itsekin kertonut näin ihmisille jo vuosia vuosia sitten, vaikka luinkin kyseisen artikkelin vasta diplomityöni teoriaosuutta kirjoittaessani :-)

Vannevar Bush kuvailee artikkelissaan tavallisen työpöydän näköisen koneen, joka sisältäisi valtavia määriä tietoa: kuvia, lehtileikkeitä, artikkeleita ja kirjoja. Kirjan tai lehtileikkeen saa näkyvilleen kirjoittamalla kirjan tai lehtileikkeen koodin työpöydällä olevalla näppäimistöllä. Koneessa on myös erikoisnäppäimiä, joilla pääsee eteenpäin vaikkapa 10 tai 100 sivua kerrallaan. Yhdellä näppäimellä pääsee takaisin sisällysluetteloon.

Löydettyään sopivan artikkelin, käyttäjä voi jättää sen näkyville ja hakea toiseen näyttöön toisen artikkelin. Tämän jälkeen käyttäjä voi luoda artikkelien välille linkin, hakea lisää artikkeleita, luoda lisää linkkejä ja niin edelleen. Kokonaisia linkkipolkuja ja niihin kuuluvia artikkeleita voi tallentaa ja lähettää vaikkapa kollegoille heidän käytettäväkseen, jos heillä on samanlainen kone.

Tämän koneen avulla voitaisiin, edelleen Vannevar Bushin visioimana, luoda täysin uudenlaisia tietosanakirjoja, luetteloita kaikista haetuista patenteista, vanhoista lakijutuista ja niin edelleen.

Minusta on vähättelyä sanoa, että Vannevar Bush visioi pelkästään hypertekstin esiasteen: hän visioi koko webin esiasteen. Tosin ei read-write-webiä, mutta read-copy-webin kuitenkin. Okei, Vannevarin kone ei ollut verkossa, vaan tieto oli mikrofilmeillä. Hän koettikin olla käytännöllinen, vaikka visionääri olikin. (Yhdessä Bond-elokuvassa muuten Bond saa “tekstiviestin” kelloonsa: kello suoltaa sellaista Dyno-Label-nauhaa, ruksruksruks… :-O Fakta osoittautui myöhemmin Hollywood-fiktiota ihmeellisemmäksi ja käytännöllisemmäksi.)

Web 2.0: Tim Berners-Lee vuonna 1991

Web 2.0 -hässäkän on yksi näkökulma on “osallistuva web”. Verkko, johon kuka tahansa voi julkaista materiaalia. Tim Berners-Leen alulle panemassa webin inkarnaatiossa oli jo alun alkaen kyse juuri tästä. Berners-Lee kirjoittaakin blogissaan, että kaikkein ensimmäisessä selaimessa jonka hän toteutti, sivuja pystyi lukemisen lisäksi myös muokkaamaan. Ja jos kirjoitusoikeudet olivat kunnossa, niin myös tallentamaan takaisin webiin.

Nykyinen web on siis todellakin versio kaksi piste nolla. Kakkosversion suunnitelmat vain tehtiin jo vuonna 1991, toteutus alkaa kohta olla valmis. Hype tuntuu olevan aina yhden sukupolven jäljessä pioneereja.

Jokohan kolmosversion siemen itää…

Novelli: Tauno Ruskea ostaa paahtoleipää

Published
by
Samuli K
on July 23, 2006
in höpötys
. 3 Comments

Faktoja

Sunnuntai on ulkomailla viikon ensimmäinen päivä.

Savolaiset ovat kieroa kansaa.

Kaikki novellissa mainitut luonnolliset ilmiöt ovat mahdollisia.

———-

Normaalivartaloinen ja keskimittainen mies pysäköi Volkswagen Madza 307 -merkkisen kaupunkimaasturinsa E-kaupan parkkialueen kolmanteen ruutuun vasemmalta katsoen. Kello oli jo 14.07. Lounasaika oli jo mennyt, ja hänen nälkänsä oli jo kasvanut suureksi. Hänen aamulla syömänsä juustosarvi riittäisi enää noin kahdeksaksi minuutiksi. Hän käveli yhdeksän askelen mittaisen matkan autoltaan kaupan ovelle ja työnsi ovea oikealla kädellään.

Ovi ei avautunut!

Älä hätäile, hän sanoi itselleen. Vain harvat tiesivät, että E-kaupan ovet oli valmistettu 70-luvulla itä-saksalaisen mallin mukaan, joten niiden saranapuoli oli epäloogisesti eri puolella. Lisäksi optinen harha, jonka muodosti ovien lasien käsinhiottu fasetti, sai ihmiset työntämään ovea silloinkin, kun olisi pitänyt vetää. Hän tarttui oven toisella reunalla olevaan hieman u-kirjainta muistuttavaan putkimaiseen ulokkeeseen ja veti.

Ovi ei vieläkään avautunut!

Käsittämätöntä! Tosin, tänään sana käsittämätöntä oli yliviivattu paksulla mustalla tussilla hänen sanakirjastaan. Hän ei voinut ymmärtää, miksi ovi ei edelleenkään avautunut. Kun hän vihdoin ymmärsi, hänestä tuntui kuin häntä olisi lyöty kuorma-autolla palleaan. Kaupan valot eivät ole päällä… Aamulla vilkaistessaan eteisen kalenteria hän oli huomannut, että tämän päivän päivämäärä oli painettu kalenteriin punaisella värillä… Kuinka hän ei ollut tullut ajatelleeksi!

Hitto soikoon, tänään on sunnuntai! Kauppa on kiinni!

Hetken hänestä tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt. Nälkä humisi hänen suolissaan. Häntä heikotti. Hänen mieleensä muistuivat äidin tekemät paahtoleivät. En enää koskaan tunne niiden rapeutta poskissani.

Silloin hän näki sen.

Hänen edessään seisoi rakennus, jonka katolla luki “iksoik-R”. Iksoik-R… Mies ei ollut kuullutkaan tuon nimisestä rakennuksesta, vaikka hän oli rakennuslogian professori rakennuslogiikan laitoksella Lontoon yliopistossa. Kääntyessään 360 astetta autolleen mies kuitenkin näki kyltin heijastuman valaisemattoman E-kaupan tummassa ikkunapinnassa. Hän oli katsonut kylttiä sen takaa!

R-kioski!

Mies muisti heti, että R-kioskissa myydään myös elintarvikkeita. Paahtoleipä on elintarvike! Toivo palasi hänen poskilleen. Mies vilkaisi kiireesti isosedältä saamaansa Hessu Hopo -merkkistä rannekelloa. 14.12. Hänellä oli yhä kolme minuuttia aikaa. Hetkeäkään hukkaamatta hän kiiruhti R-kioskin ovesta sisään. Sisällä hän poimi 24:ään osaan paloitellun Fazerin Kultapaahto -merkkisen paahtoleipäpakkauksen, ja laski sen kassalle.

Kassaneidillä oli hyvin lyhyet ja suorat hartioille asti ulottuvat kiharat hiukset. Nainen hymyili kuin olisi voittanut lotossa viisi oikein.

“Mainio valinta, olen itsekin suuri paahtoleipien ihailija”, nainen sanoi.

Mies yllättyi. Useat naiset yleensä karttoivat paahtoleipiä niiden korkean kilojoulepitoisuuden vuoksi.

Mies maksoi leivän American Visa Platinum -luottokortillaan. Hän olisi avannut paketin jo kaupassa, mutta ei akateemisena ammattilaisena kehdannut syödä paahtoleipää suoraan pakkauksesta ilman kevytrasvalevitettä naisen seurassa. Mies asteli tavallisen pituisin mutta ripein askelin ulos kioskista ostoskeskusalueen parkkipaikalle. Kello oli minuuttia vaille varttia yli kaksi. Viimeisillä voimillaan mies tunki kaksi palaa paahtoleipää suuhunsa, ja tajusi, että hänen olisi kannattanut ostaa myös 0,5 tilavuuslitran vetoinen pullon muotoinen pakkaus lähdevettä.

Hän unohti tämän unohduksensa kuitenkin pian, sillä leipä maistui hyvältä, ja alkukesän aurinko lämmitti hänen autonsa mustia nahkaistuimia.

…ja sitten vielä 475 grammaa diplomityötä.

Published
by
Samuli K
on July 6, 2006
in diplomityö
. 1 Comment

Diplomityön aloittamisessa minulle oli hankalinta aiheen valinta. Jotenkin työtehtävistäni ei vain tuntunut lohkeavan luonnollista diplomityön kokoista projektia. Palloteltuani aiheen kanssa jopa pari vuotta päädyin lopulta yhdistämään hypeä ja maalaisjärkeä: analysoin uusien asynkronisten skriptaustekniikoiden järkevää käyttöä klassisissa sivupohjaisissa web-sovelluksissa.

Ennen kuin aloitin diplomityöni kirjoittamisen, selasin läpi joitakin osastoni diplomityöoppaita. Sen jälkeen vilkaisin satunnaisotoksella muutamaa diplomityötä hieman tarkemmin. Yhdistelin niistä jonkinlaisen rungon oman työni pohjaksi. Tällä parin sivun tuotoksella lähestyin professoria. Hän antoi joitakin käytännön neuvoja:

  • Diplomityö koostuu kahdesta suunnilleen yhtä suuresta osasta: suhteellisen puolueettomasta teoriaosuudesta sekä hieman puolueellisemmasta oman toteutuksen osuudesta.
  • Teoriaosuudessa selvitetään mahdollisimman puolueettomasti ratkaisuun liittyvät teknologiat sekä tutkitaan sitä, miten muut ovat tutkimusongelman ratkaisseet.
  • Omassa osuudessa saa olla puolueellinen, ja esittää oman ratkaisunsa tutkimusongelmaan.
  • Työstä tulisi käydä selvästi ilmi se, mikä on teoriaosuutta ja mikä omaa osuutta.
  • Kokonaispituus on noin 70-100 sivua, esimerkiksi 80 sivua on varsin sopiva mitta.
  • Työn tulisi olla luettava kokonaisuus, ei lähdeteos.
  • Ennen lopullista yhteenvetoa yleensä esitetään myös oman työn tulosten analysointi.
  • Ei kannata rynnätä suin päin ohjelmoimaan, vaan ensin kannattaa kirjoittaa teoriaosuus.

Insinöörimieleni pitää tarkoista luvuista: tähtään täsmälleen 80 sivun mittaiseen diplomityöhön. Jaan teoriaosuuden ja oman osuuteni tasan puoliksi. Oletan että sivumäärään ei varmaankaan lasketa kansilehtiä, alkusanoja ja sen sellaisia. Karkeat väliotsikot hahmoteltuani totesin, että sisällysluettelo on siistimpi jos siinä on mukana vain kahden tason otsikoita. Pyrin lisäksi siihen, että sisällysluettelo mahtuu yhdelle sivulle.

Täten määritin työlleni seuraavan rakenteen:

  • Kansilehti (1 sivu)
  • Tiivistelmät (2 sivua, tiivistelmät englanniksi ja suomeksi)
  • Alkusanat (1 sivu)
  • Lyhenneluettelo (1 sivu)
  • Sanasto (2 sivua)
  • Sisällysluettelo (1 sivu)
  • Johdanto (3 sivua)
  • Tausta (20 sivua)
  • Muiden ratkaisut (17 sivua)
  • Oman työn osuus (30 sivua)
  • Tulosten pohdinta (7 sivua)
  • Yhteenveto (3 sivua)
  • Lähdeluettelo (3 sivua)
  • Viitteet (4 sivua)

Yhteensä 95 A4:sta, joista itse työn osuus on 80 sivua. Toki esimerkiksi viitteitä voi tulla enemmänkin.

Epätieteellistä? Varmasti, mutta minulle erittäin hyödyllistä. Ohessa on luonnos diplomityöni alaotsikoiksi ja ongelmankuvaukseksi (PDF-tiedosto). Toimikoon tämä blogini samalla myös ylimääräisenä diplomityöni varmuuskopiona.

Ps. Edullinen tulostuspaperi painaa 80 grammaa per neliömetri. A0-koon paperi on määritelty melko tarkkaan yhden neliömetrin kokoiseksi, joten A4 :n pinta-ala on 1/16 neliömetriä. 95 * 1/16 * 80 grammaa = 475 grammaa. Melkein puoli kiloa, melkoinen jötkäle. Kaksipuoleisena tulostettuna luonnollisesti puolet tuosta.

Turn it up to eleven - versio 2

Published
by
Samuli K
on July 1, 2006
in tekijänoikeudet
. 0 Comments

En tiedä miksi, mutta jostakin syystä näppituntumani sanoo, että alla oleva kuva Windows Media Player 11:n beta-version mainoksesta rikkoo tekijänoikeuksia vähemmän kuin edellinen. Nyt en ottanut kuvaa blogiini suoraan, vaan kaappasin sen ruutukuvana selaimesta, jätin tarkoituksella ylimääräistä kuvaan mukaan, pienensin 75 %:n kokoon ja lisäsin varjostukset korostamaan sitä, että kuva on leikattu irti alkuperäisestä yhteydestään. Kuva vie lisäksi alkuperäistä mainosta enemmän kilotavuja.

Mahtaako näppituntumani olla oikeassa? Antavatko tällaiset lisämuokkaukset paremman sitaattisuojan kuvalle? Täytynee tavata lakikirjaa…

wmv11_ad_screenshot.png